Hellou

Päätinpä nyt taas pitkästäaikaa tämänkin blogin niinsanotusti aukaista uudelleen, ei jotenkin tunnu oikealta kirjoittaa elämänmenosta tuonne korumaniaa sivulle kun nimikin kertoo ettei se nyt ihan siihen ole tarkoitettu, mutta laittakaapa ne ihmiset jotka tämän vielä löytää tänne kommenttia että mitä haluaisitte lukea.

Älkää sitten tyhjää kommentoiko kaiken maailman virhekirjoituksista sun muista koska minua ei sellainen jaksa kiinnostaa kun muutenkin tänne kirjoittelen vähän niinkuin päiväkirja tyyliin, ainakin yritän alkaa kirjoittamaan koska minä olen huomannut, että päiväkirjan kirjoittaminen on minulle jonkinlainen pakotie arjesta ja en ajattele kaikkea päässä miljoona kertaa kun siitä ei mitään apua ole kenellekkään, varsinkaan minulle joka olen muutenkin ihan hirveä panikoija. Kaikesta ihan tyhjästäkin saan päälle hirveän paniikin eikä sitten oikein mikään onnistu ku ei kohta henkikään meinaa kulkea ja kylmä hiki puskee pintaan yms yms.

Mie tässä muutama päivä taakseppäin tosiaan mietin, että olen aika ylpeäkin itsestäni kun olen saanut oman pollani näinkin hyvään kuntoon, kouluaikoina minulla siis ei ollut kaikki todellakaan millään elämän alueella hyvin, mutta nyt voin vihdoinkin sanoa, että pystyn kulkemaan pää pystyssä ja selkä suorana enkä välitä kaikista tyhmistä kommenteista enkä lannistu heti vaikka jokin ei menisikään ihan niinkuin olisin sen halunnut mennä. Joku vuosi sitten minun sanoisinko hyvin lyhyt suhteeni yhteen poikaan loppui ihan äkkiarvaamatta, hän siis jätti minut tekstiviestillä...olin kyllä aika pitkään tosi vihainen hänelle, ajattelin että onko hän tosiaan niin pelkuri ettei minulle voinut asiaa päin naamaa sanoa, mutta enemmän kai minua ärsytti se, etten kerennyt ensin, koska ennen kun hän minut jätti oli minun tarkoitus jättää hänet, mutta en jostain ihmeen syystä siihen pystynyt joten tietenkin se sitten kiukutti kun hän pystyi ja kerkesi ensin, mutta noh life goes on.

Enää en juurikaan mitään menneisyydestäni sen kummemin mieti tai vatvo mielessäni koska ei menneessä voi elää, saa mennyttä tietenkin joskus ajatella ja muistella kaikkia menneeseen jääneitä, mutta menneeseen tarraaminen ei auta edelleenkään ketään, eikun pää pystyyn ja uusia tuulia päin! Elämä saattaa joskus heittää tielle kareja ja kivikoita, mutta niistä aina selviää kunhan muistaa, että kyllä se helpottaa kun vain jaksaa uskoa itseensä ja tulevaisuuteen, kuten minun yksi edesmennyt opettajani sanoi: " jos sinulla on huono päivä, muista, että jossain jollakin on AINA asiat paljon huonommin kuin sinulla". Siitä lauseesta on tullut jonkinlainen kannustus minun elämääni.

Aurinkoisia ja onnellisia päiviä kaikille!

-jude-